Kiitos taas todella paljon edellisen osan kommaajille, tosi mukavaa, että tällä on edes pari lukijaa. Ainiin, pahoitteluni kun on tämän osan kirjoittaminen vähän kestänyt, syyslomalla ei vaan inspannut :S Mutta tosiaan nyt neljänteen osaan, joka on lattean tylsä ->

Kului viikko jos toinenkin, pienessä sim-tyttösessä totisesti oli hoivattavaa. Vanhempien melkein kaikki aika uhraantui esikoiselle, mitä nyt Nick kävi töissä elantoa hankkimassa. Mutta kyllä he Amelietä rakastivat, rakastivat todella sydämistään. "Tuitui. Mitä äipän pienelle höpönassulle tänään kuuluu?" Luritteli Melina tytölleen aamutoimien toistuessa ties monettako kertaa.

Ihme kyllä, Melina oli vihdoin ehtinyt hoitaa puutarhaansa. Se vain tuppasi olemaan niin kovin iso, että sen hoitamiseen meni useimmiten kokonainen päivä. Yleensä nutturapäinen neitimme ei kuitenkaan ehtinyt Amelien vuoksi puutarhaansa hoitaa, kokoajan piti olla hoitamassa tai muuten vain hellimässä pienokaista. "Semmoista se elämä nyt vaan oli" tuppasi Melina tokaisemaan kiiruhtaessaan huoneesta toiseen.

Iltaisin Melina ja Nick viettivät usein yhteisiä illallisia. Ruoka oli yleensä tähteitä eilisen lounaasta, mutta eipä tuo paria haitannut; heillä oli sen verran kova nälkä. Tyttömme ei vieläkään ollut päättänyt mitä tekisi, Nick oli hänen ensinmäinen rakkautensa, mutta Rafael oli toisaalta kovin hurmaava miekkonen. Tätähän ei vieläkään Nick ollut huomannut, ihmetellyt vain miksi Melina hieman vältteli miestä.

Nickin lähdettyä eräänä aamuna kuntosalille päätti Melina tarttua luuriin ja kutsua paikalle, arvatkaapa vain kenet! Kuultuaan, että Rafael saapuisi tuossa tuokiossa huomasi Melina edustavan asustuksensa, alusvaatteet. Kiireisesti tyttö riensi vaatekaapille, jonka jälkeen vielä vessaan siistiytymään.

Ovikellon soidessa päätti Melina unohtaa hetkeksi tämän talouden; niin Nickin kuin pienen tyttönsäkkin. Pihalla odotteleva mies tarttui tyttöä vahvoilla käsillään ja suuteli tätä pehmeästi poskelle. "Huomenta kulta, miksikäs sinusta ei ole kuulunut mitään?" Rafael kysyi hymyillen lempeästi. "No, tuo pieni tyttönen on vienyt aika paljon aikaani" naureskeli Melina vinakten samalla lapsen syntyneen.

Tällä kertaa sen pidemmittä puheitta he siirtyivät kammarin puolelle. Melinasta tuntui kun tuo mies ei muuta haluaisikaan, "Välittääkö Rafael oikeasti minusta vain tämän takia?" Hän mietti. Samalla kaikki tuo alkoi tuntua niin väärältä, miksi hän tekikään näin? Hänellähän oli aivan mahtava mies ja mitä parhain perhe! Melina pomppasi ylös sängystä ja käski Rafaelin lähteä, hieman kummissaan mies lähtikin heti tytön käskettyä.

Toisaalla tästä kaikesta tietämätön miekkonen uiskenteli nauttien kuntosalin rauhallisuudesta. Melkein säikäyttäen miehen, paikalle oli saapunut pari stadionin johtajaa, he kehuivat Nickin kuntoa ja kehottivat häntä osallistumaan erilaisiin kuntohaasteisiin. "Miksipäs ei" tuumasi Nick ja otti haasteet hymysuin vastaan.

Saavuttuaan kotiin oli ilta jo pimentynyt, kaupungilla oli vähän vierähtänyt. Ensimmäisenä Nick riensi oman prinsessansa luo, hän ei vielä oikein luottanut Melinan taitoihin. Mutta toisaalta hän tiesi, että kyllä Melina osaisi Amelieta hoitaa, ainakin paremmin kuin hän itse.

Saatuaan Amelien nukkumaan Nick kiiruhti television ääreen, hän halusi treenata kuntoaan. Tänään saamansa kehut olivat saaneet miehen ryhdistäytymään, Nick todellakin uskoi olevansa hyvä. Melina sen sijaan keskittyi kehittämään kitarataitojaan, silläkin uhalla, että juuri nukahtanut tyttö heräisi kehdossaan. "Minä todella tahdon tulla karismaattiseksi kitarataituriksi!" Hän murahti tiukkaan sävyyn, kun Nick koitti kertoa, että Amelie nukkui jo.

Vapaa-päivän kunniaksi pari päätti testata jälleen sängyn rajoja. Melinaa kadutti päivän tapahtumat, hän tosiaan rakasti tätä miestä, mutta miksi hän ylipäätään oli sitten tehnyt niin? Hän koitti olla murehtimatta. Siitä huolimatta kysäisi miekkosemme ohimennen oliko tytöllä kaikki hyvin, arvaten Melina kertoi kaiken olevan niin kuin ennenkin.

Kiusallisen "keskustelun" jälkeen pari nukahti tyytyväisenä sylikkäin lämpimään sänkyyn. Pitkästä aikaa molemmat saivat nukkua samaan aikaan, yleensä Amelie nimittäin osasi pitää ainakin toisen vanhemmista hereillä. Ehkä esikoinen aisti, että vanhemmille olisi nyt annettava edes hetken omaa aikaa.

Heti seuraavana aamuna Melina tunti kummallista vetoa vessanpönttöä kohden. Pidätellessään uutta oksennusta Melina tuumaili olevansa raskaana, hänen mielessään pyöri myös kysymys: kumman miehen lapsi olisi? Hän päätti kuitenkin pitää asian vielä sisällään, eihän raskauskaan ollut vielä varmaa.

Hetken päästä myös Nick heräsi. Alkutöikseen miekkonen avasi tietokoneen ja ryhtyi pelaamaan lempi futispeliään, stressi oli alkanut hieman painaa päälle töissä ja siksi olikin tärkeää ottaa aamut rennosti. Yleensä Melina laittoikin miekkoselle aamupalan, kunhan oli ensin Amelien hoitanut.

Aamupalan jälkeen Nick sai ottaa parit juoksuaskeleetkin ehtiäkseen kimppakyytiin. Hän olisi paljon mielummin jäänyt kotiin, mutta toisaalta hän kyllä halusi menestyä urallaan ja olihan hän kyllä edistynytkin. Nick oli kyllä jo aamuyöstä kuullut kuinka Melina oli noussut ja juossut vessaan, juuri siksi hän olisikin halunnut varmistua asiasta kysymällä. Mutta minkäs tekee kun tulee töihin kiire?

Miehen lähdettyä jäi Melina hoitelemaan esikoista. Tyttö oli saanut varmasti ikuisia traumoja kuullessaan Rafaelin ja Melinan touhuista, tästä syystä Melina tunsikin itsensä hyvin huonoksi äidiksi. "Minun on tehtävä asialle jotain, ei tämä voi jatkua" hän ikään kuin selitteli sylissään lepäävälle tytölle.

Yhtäkkiä kesken Melinan keskustelujen ilmoitteli tyttönen kasvustaan, onneksi jääkaapista löytyi kakku. Äiti oli arvannut, että kyllä se kasvun aika pian saapuisi ja leiponut parisen päivää sitten herkullisen täytekakun. Sen suurempia pippaloita ei järjestetty, ei edes Nick päässyt töistä livahtamaan. Toisaalta Amelie ei varmasti kaivannut tämän "perhedraaman" keskelle yhtiäkään juhlia.

Ameliesta kuoriutui myös kanunis punapää, tässä nyt tämmöinen välikuva neitosesta. Vaikkakaan tästä ei kauheasti kasvoja näe, katsokaa kokonaisuutta siis.

Pian Amelien kasvamisen jälkeen aloitettiinkin uusien asioiden opettelu. Pottailu oli lista ykkönen, koska Melinaa ei miellyttänyt ajatus vaihtaa enää yhtiäkään likaisia vaippoja. Onneksi Amelie oli yhteistyöhaluinen ja opiskeli myös pottailua ahkerasti, olisi ollut vanhemmilla kiroamista jos tyttö ei potalle suostuisi.

Pottailun opettelemisen jälkeen neidit siirtyivät olohuoneeseen ja juuri kun Melina oli saanut Amelien laskettua maahan, hän tunsi kuinka hänen mahansa paisui aivain uusiin mittoihin. "Woou, olin oikeassa! Olen raskaana! Mutta miten Nick suhtautuu tähän? Ja ehdimmekö hoitaa kahta lasta?" Häsläsi Melina tajuttuaan tilanteen vakavuuden.

Melinalla oli kaksi tapaa rauhoittua: puutarhanhoito ja vaahtokylpy. Tällä kertaa hän päätti hoitaa puutarhaansa, nyt kun Ameliekin oli hieman omatoimisempi olisi tämä ehkä vielä mukavampikin vaihtoehto. Lisäksi hän näkisi kun Nick saapuisi kotiin ja voisi heti olla kertomassa raskaudestaan.

Sillä välin kun Melina koitti rauhoittua puutarhansa parissa, oli pieni tyttösemme kömpinyt hienoon lelulaatikkoonsa. Ehkäpä menossa oli hurjat merirosvoleikit, ehkäpä tuo mukava laatikko olikin upea alus, jolla tyttömme purjehti pitkin valtavaa merta ja ehkäpä hän odotti, että etelästä saapuisi muita merirosvoja, jotka tässä tapauksessa olisivat olleet varmasti vanhemmat. Mutta kuka tietää tuon pienen tiitiäisen ajatusmaailmasta.

Pian sieltä ovesta astelikin joku, nimittäin erittäin väsynyt isä Nick. Mies haukotteli ja katsoi pientä tyttöään. Iloisesti hän vilkutti veitikalle, joka oli kasvanut huimasti hänen ollessa töissä. Väsymyksestään huolimatta hän käveli tyttönsä luokse ja nosti tämän syliin ihastellen neitosen kauneutta.

Vihdoin pikkuprinsessamme sai myös opetella syömään ruokansa aivan itse! Vaikkakin se oli yleensä kovin sotkuista puuhaa, tunsi isä itsensä kovin ylpeäksi. "Ajatella, että Amelie on jo NOIN iso! Aivan juurihan me saavuimme sairaalasta pieni käärö sylissämme!" hän kummasteli katsellessaan tytön mässytystä.

Mutta vaikka pikkuisemme olikin jo niin taitava, oli vielä myös moni asia opittavana. Niin myös Nick sai opettaa Amelieta potan käytössä. Ihmeellistä kyllä, tyttö suostui opettelemaan pottailua paljon iloisemmalla ilmeellä äitinsä kanssa, vaikka muuten suhteet olivat paremmat isukkiin.

Vaikka Melina yleensä siivosikin talossa, olivat he sopineet, että potta tyhjennettäisiin heti käytön jälkeen. Joten joka tuota taitoa oli opettanut sai kuskata sisällön, nyrpein - tai vähemmän nyrpein ilmein, roskikseen. Nick tuntuikin olevan hyvin tunnollinen ja luotettava mies, hän nimittäin aina teki kaiken mitä oli luvannut.

Raskaan uroteon, potan tyhjennyksen, jälkeen oli Nickin mielestä vähintä, että hän sai pelata lempi futispeliään. Mies tosiaan rakasti futista, tai ainakin tuossa pelissä. Lisäksi stressiä oli taas kertynyt, yllätys, yllätys, töistä, joten hänen täytyi välillä koittaa rentoutuakkin.

Pelaamisen jälkeen pitkästä päivästä uupunut mies suunnisti kohti talon kahvinkeitintä. Vihdoin sille löytyi jonkinmoinen käyttötarkoitus! Nick päätti valita mahdollisimman erikoisen kahvin ja siirtyä hörppimään sitä olohuoneen puolelle.

Samalla saatuaan hieman lisäenergiaa kummalisesta banaanikahvista suuntasi Nick television luo ja läjäytti sen auki. "Mahtavaa, en olekkaan pitkään aikaan kuntoillut!" hän tuumasi, vaikka tosiasiassa Nick kuntoili hyvinkin usein verrattuna tavallisien simien urheilumäärään. Toisaalta halusihan miehemme tulla joku päivä kaupungin viehättävimmäksi miekkoseksi.

Sillä välin Melina jatkoi puuhastelujaan puutarhan parissa, niin kuin sanoin, siellä vierähti usein koko päivä. Toisaalta tyttö ei sittenkään ollut  valmis kohtaamaan Nickiä ja kertomaan raskaudestaan, mitä jos mies ei haluaisikaan enää yhtään lasta talouteen? Entä jos heillä ei olisi varaa, mitä sitten tehtiin? Tänään ei edes puutarhanhoito auttanut neitokaisemme levottomuuteen.

Tästä kaikesta tietämättömänä pieni punapäämme leikki sillä välin itsekseen leluilla. Amelie oli hyvin taiteellinen neitokainen ja rakastikin etenkin oman soittolautansa pimputtelemista, vaikkakin tällä kertaa tyttö oli keskittynyt lelupalikoiden mussuttelemiseen.

Kun Nick oli saanut "tarpeekseen" urheilusta päätti hän taas opettaa esikoiselle tärkeitä taitoja. Tällä kertaa vuorossa oli kävelyn oppiminen, joka tuntui olevan ainakin sata kertaa haastavampaa kuin pottailun oppiminen. Kuitenkin myös tämä taito alkoi painua tyttösemme mieleen pitkän harjoittelun jälkeen.

Väsyneenä Nick kömpi jo edeltä sänkyyn ja huikkasi vielä ulkona kökkivälle Melinalle, että laittaisi Amelien nukkumaan. Ja niinhän Melina laittoikin, ei hänelle olisi tullut mieleenkään jättää tyttöä yksin lattialle temmeltelemään. Mutta hän oli samalla myös tyytyväinen Nickiin, joka osoitti rakastavansa heidän pienokaista vähintään yhtä paljon kuin Melina itse.

Saatuaan Amelien kehtoon ja odotettuaan tarpeeksi pienokaisen nukahtamista, päätti Melina koittaa vielä yhtä rentoutumista auttavaa keinoa, kylpemistä. Mutta ei, kun ei. Melina ei vain saanut inhottavia asioita mielestään ja heti peseydyttyään puikkelehti nainen hiljaa Nickin viereen nukkumaan.

Seuraavana aamuna Nick oli taas ehtinyt lähteä töihin ennen Melinan heräämistä. "Hyvä vaan..." Tuumasi tyttö löntystäessään Amelien huoneeseen. Pieni tyttömmekin oli juuri heräillyt ja Melina saikin heti ryhtyä aamutoimiin. Myös eräs miekkonen tahtoi keskustella nutturapäisen neitimme kanssa, nimittäin Rafael. Melina valehteli, ettei mies voisi tulla nyt käymään, mutta jutella hän toki voisi. Hän ei vain halunnut nähdä tuota miestä enää hetkeäkään.

Hoidettuaan Amelien loppuun ja hyvästeltyään Rafaelin, Melina siirtyi katsomaan talon teeveetä. Sieltä sattui juuri tulemaan lastenohjelmia, mutta mikäpä siinä, ne nimittäin saivat Melinan päättämään, että kyllä hän olisi valmis vielä toiseenkin lapseen. Nyt kaikki riippui ainoastaan siitä miten Nick suhtautuisi asiaan.

Nickin palattua kotiin oli talossa entistä hiljempaa. Selvästi huonolla tuulella oleva miekkonen raivosi Melinalle, että hänen olisi nyt opiskeltava eikä hän ehtisi keskustella henkeviä. Melina lähtikin pikimmiten hieman säikähtäneenä miekkosen luota. Nickiä harmitti, ei hän halunnut olla vihainen, mutta töissä oli vaan kokoajan niin kovin rankkaa.

Opiskeltuaan tarpeeksi miekkosemme käpertyikin pehmeälle sohvalle ja sulki silmänsä. Talon täytti kevyt kuorsauksen ääni. Nick ei varmasti ollut koskaan ennen tuntenut itseään näin väsyneeksi, mutta toisaalta taas ei ollut mitään valittamista = elämä meni niin kuin pitikin.

Sillä aikaa kun Nick nukkui, päätti Melina koittaa uutta rauhoittumismetodia. Sitä hän todellakin tarvitsi, koska Nickin käytös ei vaikuttanut lupaavalta; jos mies oli muutenkin noin hapan, niin hän varmasti myös suuttuisi uudesta vaippahirviöstä! Toisaalta Melina luotti siihen, että mies rakastaisi niin Melinaa kuin heidän lapsiaankin. Mutta miten on tosiasiat? Hyväksyykö Nick uuden tulokkaan ja kuinka Melina jaksaa raskausajan? Entä tekeekö Melina lopullisen päätöksen? Se selviää seuraavassa osassa!

Kiitos edelleen kaikille kommanneille, piristää aina kummasti päivää kun joku tulee jotain kommentoimaan :3 Ainiin, kyllä sitä kritiikkiäkin saa antaa d: Mitäs muuten olisitte mieltä, jos laittaisin tuohon sivuun semmoisen boksin, josta näkisi kuinka monta kuvaa seuraavasta osasta puuttuu jne.? No, nyt kuitenkin seuraavaan osaan ->

Seuraavana aamuna oli Melinan pahoinvointi tipotiessään, iloisena tyttönen tepsutteli olohuoneeseen ja ryhtyi rämpyttelemään kitaraa. Hän tuumaili samalla itsekseen, ettei ollutkaan muistanut harjoitella pitkään aikaan kitaran soittoa. Oli ollut niin paljon muuta tekemistä, että elämänhaave oli melkein kokonaan unohtunut.

Kuitenkaan kauaa Melina ei kestänyt kökkiä enää kotona ja uskaltautuikin viimein kylään vanhoille luokkatovereilleen. Hetken odottelun jälkeen saapuikin talon omistaja, Melinan entinen hyvä ystävä, Milla Salonen avaamaan oven. "Heei Melina! Siitä onkin aikaa jo tosi monta vuotta! Tule sisään!" vastaukseksi tuohon iloiseen tervehdykseen Melina mutisi jotain kiitoksen tapaista.

Sisällä odotti myös Melinan nuoruusaikojen ihastus, Rafael Stein. Mies oli edelleen yhtä viehättävä ja taisi tunteet olla edelleen hieman enemmän kuin ystävyyden puolella. Ensimmäiseksi Melina ryntäsikin tämän siron miehen luokse rupattelemaan niitä näitä muunmuossa siitä, mitä heille nykyään kuului ja miten oli koulu sujunut.

Pian kuitenkin rupattelu vaihtui halailuksi ja pussailuksi, samalla he muistelivat vanhoja aikoja. "Muistatko kun mää pussasin sua sielä uimahallissa ja sää lähit karkuun" naureskeli Melina nuoren pojan ujoudelle. Mies hymyili tytölle muistellessaan tapahtumia. Silloin vielä ujo poika, oli tosiaan juossut Melinaa karkuun muiden poikien taakse, heidän nauraessa hänen käytökselleen.

Jotta vierailu ei jäisi yksipuoliseksi, päätti Melina rupatella myös muiden talon asukkaiden kanssa. Kuvassa Melina kättelee Aleksi Tuomialaa ja tuo raitapaitainen mies on Dan Raunio, Millan te näittekin jo ulko-ovella. Samoihin aikoihin Melina huomasi myös olevansa raskaana, naiselle yllätys ei sinäänsä ollut kovin mieluinen. Eihän hän edes ollut naimisissa Nickin kanssa.

Siinä samassa Melina unohti edes seurustelevansa toisen kanssa ja kaatui tuon viehättävän miehen kanssa sängylle. Kuka tietää mitä muutakin tapahtui talon kammarissa, kohta Melina kuitenkin putosi maanpinnalle. Hän hyvästeli nopeasti unelmiensa pojan ja lähti päätään pudistellen kävelemään ulos.

Juuri kun Melina oli palaamassa kotiin, oli Nickin aika lähteä töihin armeijan tukikohtaan. Peloissaan mies juoksi täyttä vauhtia autoon, aivan kuin hän olisi nähnyt aaveen. Tai ehkä hän oli nähnyt painajaista?

Niin kuin varmaan huomaatte, taloon on ilmestynyt uusi huone. Melina nimittäin kutsui remontti-reiskat remppaamaan taloon uuden huoneen, onhan perheeseenkin tulossa lisäystä. Tästä kuvasta näätte myös hieman paremmin neitimme piha-ympäristöä.

Raskauden mukana tulevat oireet olivat alkaneet ilmetä Melinassakin, koko ajan oli niin pirun kova nälkä. Heti kotiin päästyään nutturapäinen neitimme kiiruhtikin jääkaapille ja kaivoi sieltä eilisen ruuan tähteet. Ruokailun jälkeen valtasi väsymys neitokaisemme, joten hän painui suorinta tietä pehkuihin.

Melinan nukkuessa tyytyväisenä, saapui itsekseen naureskeleva miehemme kotiin. "Hahhahah, ai että meillä oli hauskaa jätkien kanssa" naureskeli hän vielä astuessaan olohuoneeseen. "Melinaa? Missä minun kultapupuni on? Hmm..." huuteli miekkonen, ennen kuin asteli olohuoneesta makkariin ja asettui nutturapäisen neitimme viereen päiväunille.

Nukuttuaan parisen tuntia Melina nousi varovasti ylös, hän ei halunnut herättää poikaystäväänsä. Mielessään tyttö mietiskeli miten kertoisi raskaudestaan miehelle ja miten hän siihen suhtautuisi. Samalla tyttö käveli kirjahyllyn luo ja kaivoi sen uumenista vanhan kirjan, jonka oli saanut äidiltään, se käsitteli raskautta.

Vaikka Melina olisi mielummin puuhastellut yksin, heräsi aivan hetken kuluttua Nick ja ihmetteli mihin neiti oli livahtanut. Yleensä hän oli nimittäin heistä se, joka heräsi ensimmäisenä. Oliko jotain tapahtunut, Melina oli käyttäytynyt oudosti pari päivää, tuumaili huolissaan oleva mies.

Onnekseen Nick löysi Melinan olohuoneen sohvalta, 'Ainakaan hän ei ole kadonnut'. Samassa hän huomasi naisen kummallisen puvustuksen: "Umh. Melina, miks sulla on tommonen vanha kaapu päälläs?" Hän tokaisi, tuijottaen samalla tosiaan hieman kulahtanutta yöpukua. Melina ei vastannut, hän keräsi rohkeuttaan, mutta lopulta suusta tuli vain "Mitens meni töissä? Nukuitko hyvin?".

Kummastuneena mies jäi lukemaan lehteä, jospa kaupungissa tapahtuisi jotain kiinnostavaa. Tosin, tällä hetkellä myös kotona oli perin kummallista menoa miehen mietittäväksi. Lehdestä ei kuitenkaan löytynyt mitään kiinnostavia tapahtumia ja mies vei sen suoraa roskikseen.

Tähän väliin kai sopisi miehen esittely? On nimittäin tainnut vähän unohtua tuo: Nick Toivo on siis hänen nimensä. Luonteeltaan mies on huumorintajuinen ja karismaattinen hurjapää, joka on myös kätevä käsistään. Lisäksi miekkonen on urheilullinen, joka kyllä näkyykin hänen käsistään. Mieluiten Nick kuuntelee omaa musiikkia, lempiruokanaan mies nauttii spagettia ja lempivärihän on punainen.

Tämän pikkuesittelyn jälkeen voimmekin palata tarinaan, vietyään lehden roskikseen, tarttui mies kaukosäätimeen ja avasi teeveen urheilukanavalta. Kohtahan hänestä totisesti tulisi kunnon bodari, sen verran mies harrasti tuota kuntoilua.

Sillä välin Melina oli vaihtanut rennot arkivaatteensa päälle ja vetäytynyt kasviensa pariin. Niiden hoitaminen oli jäänyt vähälle ja sen kyllä huomasi. Nyt olikin siis oiva aika hoidella kasveja ja mietiskellä tulevaisuutta, sekä mitä päätöksiä hänen tulisi tehdä.

Nick sen sijaan tyytyi mietiskelemään perinteisesti vaahtokylvyssä. 'Oikeasti, Melinalla ei kyllä ole nyt kaikki kohdallaan. Hän ei edes vastaa kysymyksiini', miestä hermostutti. 'Ei kai Melina aio minua jättää, eihän?' Hän tuumaili saippuakuplien leijaillessa huoneen lämmössä.

Pian nuoret kuitenkin vetäytyivät yhdessä olohuoneeseen. "Melina, onko kaikki ihan varmasti OK?" Kysyi Nick, samalla vetäen naisen aivan kiinni itseensä. "On, on, kulta..." Melina vastasi hieman epävarmasti ja hymyili lempeästi, "Minulla on vain selkä pikkuisen kipeä" mutisi hän vielä jatkeeksi.

Samassa silmänräpäyksessä mies käänsi Melinan ympäri ja alkoi hieroa vahvoilla käsillään naisen kipeää selkää. Nickillä oli totisesti taitavat kädet, hän osasi yhtälailla hieroa aivan uskomattomalla tavalla, kuin korjata kodin rikkoutuneet esineetkin.

Ohimennen Melina huikkasi "Olen muuten raskaana..." Jääden odottamaan Nickin vastausta. Miehen kasvoille levisi hymy, vaikka eiväthän he vielä lasta suunnitelleet, mutta kuitenkin. Melina katsoi häntä epäilevästi, mutta samassa miekkonen jo tunnusteli innoissaan tytön paisunutta mahaa.

Pienen hempeilytuokion jälkeen Melina kiiruhti jälleen nälkäisenä jääkaapille. "Argh, on tämä kyllä kauheaa kun on kokoajan nälkä" mutisi hän vielä itsekseen, kun Nick oli jo painunut pehkuihin. Pian kuitenkin myös Melina lähti unten maille, oman rakkaansa viereen.

Herättyään ja tajuttuaan, että Nick oli lähtenyt jo töihin, kaivoi Melina taskustaan kännykän. Hänen oli aivan pakko saada puhua Rafaelille siitä mitä oli tapahtunut ja miten he aikoisivat menetellä. Mies suostuikin ilomielin tulemaan kylään ja tajuttuaan tämän Melinalle tuli hoppu.

Nutturapäinen neitimme riensikin juosten kylppäriin, hän vaihtoi rennot vaatteensa päälle. 'Rafael  kyllä varmaan tiesi raskaudesta, mutta... Ei siitä, että minulla on poikaystävä. Miten selittäisin tämän kaiken tuolle hellyyttävälle poikaselle?' hän tuumi hädissään siistiessään kasvojaan.

Pojan saapuessa pihalle, meni kaikki Melinan suunnitelmat pilalle. Poika melkein vaati katseellaan, että Melina pussaisi tätä. Joten, kukapa pystyisi itseään kieltämään noin vaikeassa tilanteessa, tai ainakaan Melina ei pystynyt. Peeäs. Katsokaa Melinan massua, sehän on venähtänyt jo ihan kamalasti O.o

Melina yritti vastustella, mutta sisälle päästyään hän ei voinut enää tunteileen mitään. "Rafael... tuota, minun pitäisi kertoa sinulle jotain itsestäni..." Selitteli tyttönen halatessa tuota hentoa miestä. "Niin kulta? Kerro vain, en mä suutu" vastasi hymyillen suloinen nuorukainen. Siihen se yritys sitten jäikin.

Melinan päästettyä hetkeksi miehestä irti, päätti tämä hakea leukorista lelun ja ryhtyä leikkimään. Rafael oli totisesti vielä niin pienen pojan oloinen, mutta juuri tämä piirre Melinaa viehättikin eniten tuossa hurmurissa.

Ei voi olla totta, mutta kyllä. Melina sortui jälleen liehuttelemaan lakanoita tuon söpöläisen kanssa. Kuitenkin Melina havahtui jälleen pian tapahtuneen jälkeen, Nickhän tulisi aivan pian kotiin. Valehdellen Melina sanoi, että hänen olisi lähdettävä nyt kauppaan, joten myös miehen olisi hyvä lähteä.

Juuri kun Rafael oli lähtenyt astelikin paikalle ylpeä mies, Nick oli saanut kovan aherruksen tuloksen ylennyksen. Hän huhuili kultaansa vastaan ja pian neitonen vastasikin. Melina vetäisi nopeasti jotain päälleen ja lähti kiiruhtaen kohti iloista miestään.

Matkan varrelle tulikin ongelmia, juuri kun Melina oli halaamassa miekkostaan, alkoivat supistukset. "AAAAAU, NYT SE SYNTYY!!!" Karjui Melina, säikäyttäen Nickin melkein hengiltä. Paniikissa mies kuitenkin onnistui tilaamaan taksin, olihan kuitenkin hyvä mennä synnyttämään sairaalaan. Niin kaikki muut puuhat saivat jäädä kesken ja pari lähti kohti Sunset Valleyn isoa sairaalaa.

Parin tunnin kuluttua sairaalasta astelikin tyytyväinen perhe. Melina oli synnyttänyt terveen tyttövauvan, yhdessä Nickin kanssa he päättivät nimetä tytön Amelieksi. "Amelie, Amelie Laakso. Meidän kaunis prinsessamme" luritteli Nick kotimatkalla esikoiselleen.

Kotiin päästyään nuori äiti sai heti opetella käsittelemään pienokaista. Melinan mielipiteet olivat täysin muuttuneet, hän halusi juuri tätä! Ai niin, tyttösestä tuli herkkäuninen arjen sankari, saas nähdä mitä muita piirteitä tyttönen saa omakseen. Lisäksi pieni palleromme pitää elektrosta, kuorrutetusta hummerista ja lempiväriksi osoittautui valkoinen.

Myös Nick pääsi opettelemaan lastenhoitoa ja vielä samana iltana. Hän oli aivan varma, että tytöstä kasvaisi mailman kaunein pikkuprinsessa, vielä kun saisi rakastavat vanhemmat ja hyvän lapsuuden. Mutta valitettavasti Nick ei tiedä, ettei asiat ole aina niin yksinkertaisia.

Nickin hempeilessä parin esikoiselle Melina kiiruhti keittiöön, Nick ei ollut tänään vielä syönyt mitään ja nainen päättikin piristää miekkosta valmistamalla hänelle ruokaa. Lisäksi Melinasta oli aina mukava hääräillä keittiössä, joten miksipä ei sitten kokkaisi ruokaakin.

Nick söikin hyvällä ruokahalulla kiitellen mahtavasta ruuasta. Melina tunsi olonsa tyytyväiseksi, nyt hän kaiken lisäksi jaksaisi taas hääräillä kotona, siivoilla yms. Siivoamisesta puheen ollen, vessanpönttö oli taas sanonut itsensä irti ja Melina saikin taas hetkisen kiroilla sen kanssa.

Myös kovassa käytössä ollut kylpyamme kaipasi kiillotusta ja kyllähän Melina senkin osasi. Sen sijaan puutarha oli vieläkin unohduksissa, saas nähä missä kunnossa kasvit tätä menoa olivat. Nyt oli vielä pikkuinen tytön tyllerö hoidettavana; kasveille jäisi yhä vähemmän aikaa.

Hiljaisen ja rauhallisen yön jälkeen, sarasti uudelleen aamu Sunset Valleyn kaupungissa. Niin kuin yleensäkkin, Nick odotti jo valppaana kyytiä työpaikallee, Melinan vielä nukkuen sikeästi. Mutta miten jatkuu heidän tarinansa? Selviääkö Nickille Melinan risitiriitaiset tunteet? Entä minkälainen tyttö Ameliesta kasvaa?

Kiitos kaikille, jotka kommentoivat edellistä osaa. Tässä nyt tätä uutta ->

Taas sarasti uusi aamu Sunset Valleyn päällä. Neitimme, Melina, oli noussut jo aikaisin siivoamaan kotiaan. Itsekkin alkaa tässä jo ihmetellä kuinka usein tuota kotia täytyy oikein siivota. Vaikka ei Melinan luonteenpiirteisiin kuulunutkaan siisti, halusi hän pitää kodin kokoajan tip top -kunnossa.

"En jaksa tätä himputin pönttöä, kokoajan hajoaa käsiin... Ehkäpä ehostan sitä hieman" selitteli Melina ruukatessaan vessanpönttöään parempaan kuntoon. Todella, tuota pönttöä sai kokoajan olla korjailemassa.

Niin kuin jo jokapäiväiseksi rutiiniksi oli syntynyt, siirtyi Melina aamupuuhien jälkeen puutarhaan. "Kasvit ovat parhaita ystäviäni, ikuisesti" saattoi tyttö tuumata laskunjakajalle, joka ihmetteli kuinka Melina jaksoi hoitaa noin isoa puutarhaa joka päivä.

Puutarha oli tosiaan kasvanut niin isoksi, että vaikka Melina aloitti sen hoitamisen jo aamulla, sai hän vasta illalla sen hoidettua loppuun. Hieman väsyneenä, mutta kuitenkin tyytyväisenä Melina kaivoi taskustaan kännykkänsä ja näpytteli siihen numeron...

No kukas se sieltä saapui? Kyllä, Nick Toivo. Melina oli rohkaistunut ja soittanut miehen kylään ja tottakai mies oli tullut, ilomielin. Aivan hetki Melinan soiton jälkeen oli nimittäin Nick ovella koputtelemassa. No, Melina ainakin oli kovin riemuissaan.

"H-h-heei..." änkytti Melina miekkoselle, joka katsoi suoraan tytön silmiin. "Hei, sä näytät tosi hyvältä tänään" tuumasi Nick varmasti, saaden Melinan jalat muuttumaan kuin spageetiksi.

Miehellä oli tosissaan kummallinen vaikutus Melinaan. Tyttö hyppäsi ilosta hihkuen hämmentyneen miehen syliin ja kiljui tämän korvan juuressa, että muuttaisi asumaan Melinan kanssa yhteen. Ihme kyllä, Nickin korvat eivät räjähtäneet, vaan tuo niin varman oloinen mies vastasi hymyillen leveästi, että kyllähän se sopisi.

Esiteltyään pienen, mutta kotoisan talon miekkoselle, päättivät he keskittyä toisiinsa. Olisihan kämppiksien tunnettava toisensa, lisäksi Melinaa kiinnosti tämä mies myös muulla tavalla. Eikä ihme, kerrankin kaupungista löytyi komea sinkkumies.

Mutta eipä kauaa Nick ehtinyt sinkkuilla, Melina voitti nimittäin taas itsensä ja kysäisi josko he voisivat alkaa seurustelemaan. Asuihan tuo komistus kuitenkin jo Melinan kanssa yhdessä, miksi ei siis seurustelisikin. Nick oli aivan hiljaa, kunnes lempeästi painoi huulensa Melinan huulia vasten. Vastaus oli selkeästi kyllä.

Ei nuoripari kauaakaan jaksanut seisoskella, vaan vetäytyi makkarin puolelle. Ties mitä haaveilemaan ja keskustelemaan tulevasta. Melinan sydän hakkasi jännityksestä 'Kuinka tämä voi olla totta?', tyttö halusi nipistää itseään varmistukseksi, mutta ei tietenkään kehdannut.

Lopulta kiusaus vei voiton; sängyn jalat pääsivät koetukselle ja muutenkin suhteellisen uusi sänky sai "koeajon". Melina ei yksinkertaisesti enää pystynyt vastustamaan tuota miestä, vaikka oli luvannut itselleen, että etenisi näissä asioissa hitaasti.

Sängyn koeajon jälkeen väsynyt, mutta hyvin onnellin nuoripari nukahti sylitysten. Tuottikohan yön puuhastelut tuloksia suvun kannalta? Toisaalta, nuoret eivät varmastikkaan vielä kaipaisi lapsia talouteen, olivathan he vasta muuttaneet yhteen ja alkaneet seurustelemaan.

Seuraava aamu alkoi iloisesti, virkeä tyttösemme Melina heräsi tyypillisesti aikaisin ja ryhtyi valmistamaan aamupalaa. Yö taisi olla mukava, lisäksi aamun lämpimät säteet saivat tytön piristymään ennestään. "Tästä päivästä tulee todella mukava" tuumasi Melina hääräillessään keittiössä.

Pian myös Nick heräsi ja saapui syömään aamupalaa. Iloisesti nuoret juttelivat huolettomia ja kyselivät toisistaan mitä milloinkin.  Melinan kasvoilla oli riemukas hymy, hän oli vihdoin löytänyt unelmiensa miehen.

Aamupalan jälkeen nuoret vetäytyivät sohvalle kuhertelemaan. "Sä oot niin ihana, en oo ikinä tavannut ketään ihanampaa" hehkutti Melina poikaystävälleen. Miehen kasvoille levisi lempeä hymy ja pieni punastus, samalla hän painautui tyttöä vasten.

Samassa Melina muisti ystävänsä, kasvit oli jäänyt hoitamatta. Hän muiskautti vielä pusun rakkaansa huulille ja kiiruhti sitten puutarhaan. Kasvit tuottivat hyvää satoa Melinan lempeässä hoidossa, joten oli turha antaa Nickin huoliksi puutarhanhoitoa.

Sillä välin kun Melina hoiteli puutarhaansa, Nick istui sisällä koneella. Mies ei ymmärtänyt haaskaavansa kaunista päivää. Kummastellen kuinka Melinalle kasvit oli niin tärkeitä, Nick lähetti uuden osoitteensa ystävilleen.

Vaikka nuoret olivatkin kovin erilaisia,ymmärsivät he toisiaan ihmeellisen hyvin. Lempeitä hetkiä nähtiinkin talossa usein, kotiaskareiden ohella. Niin Nick, kuin Melinakin muistivat toisiaan huikkailemalla toisilleen vähän väliä kehuja yms.

Innostuivat Nick ja Melina tanssahtelemaankin, heillä totisesti oli hauskaa yhdessä. 'Tämä on kuin unta, miten en heti löytänyt tätä miestä kun tulin tänne?' mietiskeli Melina pitäessään Nickin vahvoista käsistä kiinni, 'Miten upea nainen voikaan olla, outoa etten ole ennen huomannut häntä' tuumaili taas Nick katsellessaan Melinan säihkyviin silmiin. He olivat ilmiselvästi rakastuneet.

Mutta mitä Nick ajattelikaan suudellessaan Melinaa? Ei kai hän pitänyt tyttöä paistinpannuna, vai suuteliko tuo neito niin huonosti? Tai ehkä miekkosen oli vain yllättänyt nälkä, toivotaan ainakin näin :'D Onneksi nutturapäämme ei tiennyt Nickin ajatusmaailmasta, olisi muuten saattanut olla siinä se suhde.

Iltapuhteiksi Melina ja Nick vetäytyivät makuuhuoneen puolelle. Melinan lupaus itselleen 'etenen rauhallisesti' ei kyllä ollenkaan toteutunut tuon miehen kanssa, mutta yksinkertaisesti: hän ei vain voinut tapahtumille mitään.

Yön puolella Nick kapusi ylös sängystään, häntä ei väsyttänyt. Mies käveli television ääreen ja ryhtyi kuntoilemaan, olihan hän nyt varattu mies. "Mitä minun käy jos lihon? On pysyttävä kunnossa, jotta Melina ei jätä minua!" hän puheli itsekseen, mutta sisimmässään tiesi kuitenkin, ettei Melina häntä liikakilojen takia jättäisi.

Myös Melina heräsi yöllä, hänen oli yllättänyt aivan suunnaton nälkä. Tytön huolet eivät ainakaan kohdistunut lihomiseen, sen verran tuota ruokaa pieneen mahaan mahtui. Sen sijaan kurniva nälkä pelotti tyttöä suurissa määrin, hän ei koskaan elämänsä aikana ollut tuntenut vastaavanlaista.

Kuntoilun jälkeen Nick pulahti lämpimään vaahtokylpyyn. Hänelle ei tullut mieleenkään mennä hikisenä Melinan viereen nukkumaan, lisäksi hän sai rauhassa suunnitella huomista. Nick halusi, että elämä oli "määriteltyä", kaikki piti olla ennalta sovittua. Niimpä hän tuona iltana päätti hakeutua sotilasuralle.

Aamulla vessanpönttö sai uuden käyttötarkoituksen. Herättyään Melina tunsi voivansa todella huonosti ja samassa tyttö juoksikin vessaan oksentamaan. "Mitä tämä on? Olenko sairas?" kysyi tyttö hädissään itseltään.

Seisoskeltuaan hetken, tyttö ryhdistäytyi ja päätti siivota kylpyammeen. "Kyllä tämä tästä" rauhoitteli hän samaan aikaan itseään, "otetaan tämä päivä vähän rauhallisemmin..." jatkoi tyttö keskusteluaan yksin vessassa.

Huolimatta huonosta olostaan Melina kiiruhti vastaheränneen Nickin luokse, "Huomenta kulta" hymyili Melina miehelle. "Huomenta" sanoi selkäänsä pitelevä mies. Eilinen urheilu oli saanut Nickin lihakset kipeiksi ja ystävällisenä Melina tarjoituikin hieromaan.

Iloisena hyvästä aamusta, lähti Nick toteuttamaan tämän päivän suunnitelmaansa. Hän kaivoi taskustaan kartan ja katsoi suorimman hölkkälenkin armeijan tukikohtaan, tänään haettaisiin töitä.

Sillä välin huonoa oloa poteva neitimme siivoili kotona, tänään hän ei lähtisi mihinkään. "Entä jos oksennan kaupungilla jonkun päälle? Eihän se olisi soveliasta" Melina tuumaili ja päätti, että voisihan hän aina siivota kotia.

Ja olihan aina puutarha, joka kaipasi kokoajan jotain pientä hoitamista. Lisäksi, mikäpä sen mukavampaa kuin hoitaa auringon lämpimässä paisteessa kasveja. Samalla Melina pystyi unohtamaan kaikki huolensa ja rentoutua hetkeksi.

Hölkättyään suhteellisen pitkän matkan armeijan tukikohtaan, pyyhki Nick hikipisarat otsaltaan ja astui sisään rakennukseen. Jonotettuaan hetken, pääsi mies tiskille kysymään avoimista työpaikoista. Sellaisen hän saikin ja lähti hyvin tyytyväisenä hölkkäämään kohti kotia.

Saavuttuaan kotiin Nick kertoi innoissaan uudesta työpaikasta. Melina hymyili miehelle pidellen hän vuorostaan selkää, koko päivä hoitamassa puutarhaa ei varmasti tehnyt hyvää. Nick kuitenkin havaitsi nopeasti tytön selkäkivut ja kysäisi lempeästi haluaisiko Melina hierontaa.

Pitkään ei mies kuitenkaan jaksanut lässytellä tyttöystävälleen, nyt oli uusi ura ja pakko keskittyä töihin. Kuntoa hän totisesti tarvitsisi, jos aikoisi astronautiksi. Toisaalta urheilullinen miekkosemme ei kyllä pelännyt hikeä ja harjoittelua.

Melina sen sijaan keskittyi lukemaan kokkauskirjaa, kunnes tajusi kuinka huonovointiseksi sen lukeminen hänet saikaan. Samaan aikaan hän muisti, että kokkikilpailuun olisi tänään pitänyt osallistua. No, eipä sille enää mahtanut mitään.

Kyllä tuota kylpyammetta oltiinkin pitkään käytetty, mutta ei sen hajoaminen toki miellyttänyt kumpaakaan nuorista. Nimittäin kesken Melinan iltakylpyjen, se otti ja hajosi. Tämä päivä ei ollut totisesti yksi niistä parhaista: huono-olo, selkäkivut, siivoamista ja vielä rikkinäinen kylpyamme.

"Minä voin kyllä korjata sen!" huikkasi Nick, joka oli käsistään luonnostaan kätevä. Hän oli myös huomanut, ettei Melina ollut ihan kunnossa, eikä voinut antaa naisen rehkiä kotona hänen puolestaan. Ties mitä voisi sattua ja kyllä hän nyt vielä ehtisi kun työt eivät olleet alkaneet.

Nick lupautui vielä luuttuamaan kylppäriin syntyneen lammikon Melinan painuessa edellä pehkuihin. Saipahan mies aikaa olla yksin ja suunnitella taas huomisen asioita. Sitä paitsi Melinan kasvoilta totisesti näki, että tänään oli ollut rankka päivä.

Huolehtiessaan Melinan kunnosta, ehti Nick myös haaveilla: "Haluan jonakin päivänä olla Sunset Valleyn bodatuin mies, niin että kaikki kääntyvät katsomaan minua" - pientä itserakkautta huomattavissa? Näihin tunnelmiin jäädään tälläkertaa: pärjääkö Nick uudella urallaan ja miten on Melinan pahoinvoinnin laita?

Tästä se sitten lähtee; Salosen suvun ensimmäinen osa. Nyt kuitenkin, turhia höpisemättä, päästän teidät lukemaan ->

Tarinamme alkaa eräässä pienessä kaupungissa. Tuon kaupungin nimi on Sunset Valley, nimi kertookin varmasti suurimmalle osalle teistä paljon, mutta päähenkilöllemme se ei tarkoita vielä mitään. Kuitenkin, siltä varalta, ettet juuri sinä ole perehtynyt kaupungin saloihin voisin kuvailla sitä hieman: Sunset Valley on yleisesti ottaen melko rauhallinen kaupunki, jossa on pieni, tiivis keskusta ja upea iso hiekkaranta aivan sen vieressä. Vaikka sanoin, että se on rauhallinen, voin taata myös pienen jatkuvan vilskeen siellä täällä, jopa kaupungin reunamilla. Mukaan mahtuu sinkkuja, pariskuntia ja perheitä laidasta laitaan, jokainen sim on varmasti oma persoonansa. Myös sinä sielä ruudun takana olet varmasti tervetullut mukaan!

Saanen esitellä: Neiti Melina Laakso, sukumme kantaäiti, on peruspiirteiltään karismaattinen ja herkästi innostuva, taiteellinen viherpeukalo, jolla on myös taipumus pieneen näpistelyyn eli kleptomaanisuuteen. Hänen elämäntavoite on tulla joku päivä karismaattiseksi kitarataituriksi, saa nähdä miten tytön tavoite edistyy. Melinan lempiruoka on syksynsalaatti, ja jos häntä ei olisi toisin opetettu noudattaisi tyttö varmasti myös kasvisruokavaliota, musiikillisesti hän nauttii eniten omasta musiikista. Hänen lempivärinsä on irlanninvihreä.

Tässä on Melinan talon pohjapiirrustus. Talosta löytyy siis; yksi makuuhuone, eteinen, olohuone joka yhdistyy kettiöön / oleskelu tilaan ja tilava wc. Mitä oletettavammin taloa siis joudutaan laajentamaan, viimeistään perheenlisäyksen aikoihin. Ainiin, piti sanomani, talo ei ole alkujaan minun suunnittelemani, se on alunperin GOS'ista ja itse olen sitä vain omaan makuuni muokannut.

Mutta sen pidempään ei Melina jaksanut istua uudessa kodissaan ypöyksin, vaan lähti tutustumaan kaupunkiin ja hyppäsi ensimmäiseen talon ohi kulkeneeseen taksiin. Jospa vaikka sieltä löytyisi sopivia miesehdokkaita, vaikkakin mainittakoon ohimennen; Sunset Valleyn miesvalikoivat ovat hyvin suppeat. Mukava taksin kuljettaja lupasi heittää Melinan ruokakaupan eteen, joka sijaitsi aivan suurta keskuspuistoa vastapäätä. Siitä olisi siis hyvä suunnistaa tutkimaan kaupunkia.

Osteltuaan tarpeeksi ruokatarvikkeita suhteellisen pienestä, mutta jotenkin kodikkaasta kaupasta, suuntasi neiti nutturapäämme kohti teatteria. "Jospa saisin hieman tutustua täkäläiseen kulttuuriin..." Tuumi Melina astuessaan näytökseen 'Tänään me rokataan!'. Ehkä esitys ei ihan kuvastanut kaupunkia, mutta ainakin neitimme nautti mahtavasta menosta ja oli mitä mahtavimmalla tuulella esityksen loputtua.

"Eihän kaupunkilaiset saa ensimmäiseksi luulla minua miksikään hörhöksi." Mutisi Melina esityksen jälkeisissä töpinöissään ja päätti yrittää rauhoittua kirjakaupan seesteisessä tunnelmassa.  Ehkäpä se hieman rauhoitti, mutta tämän ennestään suhteellisen hyvissä varoissa eläneen simin rahan tuhlausta se ei estänyt. Mutta mitenkä asiat ovat pian, jos ei Melina hankkiudu kunnollisiin töihin? Ennen pärjättiin vanhempien siivellä, mutta nyt ei ole ketään joka maksaisi laskut ja kulut. 

Siitä huolimatta, tuhlarityttömme suuntasi kohti kunnantaloa. "Tämän on pakko olla kunnantalo, taskikuski sanoi, että se on puistoa vastapäätä oleva ISO punainen rakennus" Melina mumisi itsekseen astuessaan sisään suurista ovista. Mutta mitä asiaa tytöllä oli virastolle, töitäkö hakemaan? Ehei, todellisuudessa hän kävi kurssin aiheesta karisma... Iltapäivä kuluikin törsätessä pennosia kaupungin kursseilla. 

Vihdoin Melina malttoi palata kotiin, häntä ei kuitenkaan vieläkään väsyttänyt. Olihan takana kuitenkin rankka päivä; muutto uuteen kotiin ja aivan uusi, tuntematon kaupunki ympärillä. Tyttö päättikin harjoitella kitaransoittoa, joka itseasiassa sujui loistavasti, kun miettii että Melina vasta opetteli nuotteja.

Illan päätteeksi Melina valmisti vähäisillä ruokataidoillaan jotain, mikä muistutti syksynsalaattia. Tyytyväisenä tyttö mussuttelikin ruuan pikavauhdissa suuhunsa ja vei likaisen lautasen uuteen tiskikoneeseensa. Tiskikoneen suristessa rauhoittavasti vieressä pyyhkäisi Melina vielä pinnat keittiön työtasolta ja tepsutteli kohti kylpyhuonetta.

Iltapesun yhteydessä Melina tuumaili päivän tapahtumia ja sitä mitä seuraavina päivinä tulisi tapahtumaan: "Kaupunki ainakin vaikutti ihan mukavalta.. Ja ihmisetkin... Vaikken erityisemmin kenenkään kanssa päässyt edes juttusille, paitsi sen mukavan taksikuskin!" Totta totisesti, kukaan kaupunkilaisista ei ollut uskaltautunut tervehtimään neitokaistamme, mutta siitä olen melkoisen varma ettei Melina tule tapaamaan tuota ystävällistä taksikuskiaan enää ;S

Aurinko nousi pilvettömän Sunset Valleyn kirkaalle taivaalle, samoihin aikoihin hieman syrjempänä keskustassa heräili neitokaisemme Melina Laakso. Aamupuuhiensa jälkeen tyttö oli kaivanut taskustaan eilen löytämänsä siemenet, joita olikin aika paljon, ja lähtenyt ulos istuttamaan niitä. Melina nautti todella puutarhanhoidosta, olihan hän sentään viherpeukalo syntyjään.

Kun siemenet oli istutettu ja puutarha hoidettu, hyppäsi neitokainen jälleen taksin kyytiin kohti keskuspuistoa. "Jospa minä tänään tutustuisin uusiin simeihinkin... Ehkäpä sielä olisi joitakin miehiäkin" mietiskeli Melina astuessaan ulos taksista ja kuinka ollakkaan; heti ensimmäinen vastaantulia jäi rupattelemaan tytön kanssa. He eivät keskustelleet tuon naikkosen kanssa pitkään, mutta saipahan Melina edes jonkin moista juttuseuraa.

"Hei, minä olen Melina Laakso, olen uusi täällä ja ajattelin, että voisit hieman kertoa minulle kaupungista." Tokaisi karismaattinen Melina seuraavaksi eteen osuneelle miehelle. Mies esitteli itsensä Stiles McGrawiksi ja kertoi hieman turhia faktoja kaupungin menneisyydestä ja hallituksesta. Nehän eivät itseasiassa kiinnostaneet Melinaa laisin, hänellä oli aivan muut ajatukset mielessä.

Joten hetken lörpöttelyn jälkeen naikkosemme kysäisi, ehkä jopa töykeän rohkeasti miehen ikää, sekä muita henkilökohtaisempia kysymyksiä. Stilesen ilmeet olivat varmasti näkemisen arvoisia, kun sai vastailla mitä erikoisempiin kysymyksiin, mutta siltikään Melina ei saanut mitään irti tuosta miekkosesta. "Ai olet sinkku... Okei, niin, no minäkin olen" - oli ainoa asia mikä valaisi hieman Melinaa Stilesin suhteen. Siksipä tyttö kyllästyi ja jätti miehen omaan rauhaansa.

Seuraava mies olikin vuorostaan hieman liian iäkäs, mutta juttukaveriksi hänkin kelpasi. Mitä minä sanoin näistä Sunset Valleyn miesvalikoimista, kerta kaikkiaan ei yhtään kunnollista vapaata miestä. Kaikki vähänkin paremmat miehet elivät jo onnellisesti parisuhteissa. "Jäänkö minä iki-sinkuksi?" Ajatus käväisi jo Melinan mielessä, mutta olihan nyt vasta toinen päivä uudessa kaupungissa.

Hieman närkästyneenä Melina lähti poimimaan puistossa olevan omenapuun hedelmiä, jospa hän unohtaisi hetkeksi miehet kun saisi hoivata aina niin ihania kasveja. Mutta tällä kertaa edes kasvit eivät rauhoittaneet tytön mieltä "En kestä elää yksin, olen aina asunut perheeni tai poikaystävän kanssa, minustahan tulee ihan erakko" hän hätäili itsekeen.

Niimpä Melina asteli keskelle puistoa "Kyllä minä nämä miehet hurmaan!" ja kaivoi esiin kitaransa. Aikansa tyttö sitä rämpyttelikin, ei sinäänsä ettei osaisi jo soittaa, mutta eipä yhtään miesehdokasta saapunut paikalle. "Ei sitten jos ei kelpaa!" Melina puuskahti soitettuaan jo pidemmän aikaan ja lähti kohti kotiaan.

Kotiin päästyään Melina pulahti lämpimään vaahtokylpyyn ja tuudittautui samalla ajatukseen, että löytäisi vielä varmasti unelmiensa miehen. Neitimme meinasi unohtua unelmiinsa jopa niin paljon, että meinasi nukahtaa ammeeseen, onneksi ei sentään hukkunut.

Seuraavana aamuna Melina heräsi iloisena, hän oli nähnyt unta, että tapaisi tänään unelmiensa miehen. Pirteä tyttönen tepsuttelikin jo aamutuimaan kalastamaan pihasta löytyvälle lammelle. Kalasaalista ei kuitenkaan saatu, olihan lampi etupäässä vain koristekäytössä.

Joten tyttösemme ryhtyi hoitamaan jo hyvin rakkaaksi muodostunutta puutarhaansa. Melina oli todella luonnonlahjakkuus, hän sai joka ikisen kasvin puutarhassa kukoistamaan. Ties mitä tästä neitosesta vielä kehkeytyisi kasvien parissa.

"Jospa unelmien mieheni ei löytyisikään puistosta..." tuumasi Melina avatessaan koneensa ja liittyessään chattisivuston keskusteluun. Harmikseen Melina ei kylläkään saanut yhtään uusia ystäviä, mutta ehkä tietokonesuhde olisikin ollut muutenkin huono idea.

Samassa tytön näytölle pongahti ilmoitus kokkauskisasta; halukkaiden osallistujien tulisi viedä paras ruoka-annoksensa kaupungin gurmeeravintolaan maanantaihin mennessä, tiedossa olisi rahapalkinto. Tästä innostuneena Melina haki ruokakirjansa ja ryhtyi lukemaan sitä innokkaasti.

Kun Melina oli lukenut mielestään tarpeeksi hän lähti kävellen kohti kaupunkia. Jospa sieltä saisi vinkkejä ruuanlaittoon tai jopa siellä todella odottaisi se unelmien mies. Toiveikkaana neitimme lähti, mutta tilasi matkalta taksin, kyllä se vain oli voittamattoman pitkä matka.

WAU! Kukas komistus tuo miekkonen tuolla shakkilaudan vieressä on!? Melina juoksi miehen luokse puiston toisesta reunasta, tänään tosiaan taisi olla hänen onnenpäivä. Toivottavasti mies ei vain lähtisi nyt karkuun.

Melinan täytyi tietenkin aloittaa hieman kohteliaammin, eihän heti voinut flirttailla. Miehen komistus esittäytyi Melinalle Nick Toivoksi, tyttömme oli suoraan sulaa vahaa miehen silmien alla. Melinan sydän pomppaili niin lujaa, että hän tuskin edes sai sanotuksi omaa nimeään.

Viimein Melina sai kuitenkin kerättyä sen verran rohkeutta kysyäkseen mieheltä oliko hän sinkku. No arvatkaapa mitä Nick vastasi? Kyllä, toisin kuin olisi heti arvannut, mies oli sinkku. Melinan suulle levisi valtava hymy ja hän melkein hyppi onnesta.

Heti kysymyksen jälkeen parilla alkoikin jotenkin kummasti synkata. Nickin hellyyttävät silmät todella tekivät tehtävänsä, Melina ei voinut vastustaa tuota miestä missään määrin. Illan aikana Nick saisi varmasti kuulla ylistykset maasta taivaisiin.

Tunnelma sen kuin tiivistyi iltaamyöten. Melinalla oli tänään tosiaan onnenpäivä, miten muuten hänen nenänsä eteen olisi tuommoinen komistus ilmestynyt, ja vielä sinkkukin! Tällä kertaa minun sanontani Sunset Valleyn miesvalikoimista olisi varmasti ollut väärät.

Katsokaa nyt tuota Nickin ilmettä, en ainakaan minä voisi tuommoista miestä vastustaa. Eikä kyllä Melinakaan voinut. Velvollisuutenaan tyttö kuitenkin tunsi, ettei voinut suudella vielä komistusta, tapasivathan he vasta tänään. Joten lempeiden hyvästien jälkeen nuorten tie erkani kohti kotejaan.

Seuraava aamu ei lähtenyt laisinkaan niin hyvin alkuun. Kallis tiskikonekkin oli hajonnut ja kohta vähiin käyviä rahavaroja oli tuhlattava korjaajan kutsumiseksi. Olisihan Melinalla ehkä taitoja riittänyt, mutta vaan ei uskallusta. "Mitä jos saan sähköiskun ja kuolen, Nick luulee että olen vain lähtenyt pois ja hylännyt hänet" hän selitteli itsekseen.

Ei, ei tosiaan mikään hyvä aamu. Laskut nimittäin saapuivat ja kyllä olivatkin kalliit; päälle 200. Eiköhän olisi Melinan aika hankkitua töihin, mutta empä oikein usko, että tyttö pitää tästä ajatuksesta.

Tänään olikin ilmeisesti siivouspäivä, Melina nimittäin luuttusi koko talon lattiasta kattoon. Lopuksi tyttö tyhjensi sisällä olevan roskiksenkin ja heitti vanhat lehdet pois nurkista pyörimästä. Aikoikohan Melina kutsua jonkun ystävänsä kylään, vai miksi näin puhtaaksi talo piti puunata?

Siivous-urakan jälkeen melina kaivoi kaapista paperia ja vesivärit ja ryhtyi maalaamaan. Melina kun oli jo valmiiksi taiteellinen oli maalaus hänelle viihdyttävää ja helppoa, joten sen parissa myös hurahti aikaa tovi jos toinenkin. Maalaus saikin odottaa kun yhtäkkiä tyttö muisti ettei puutarhaa ole tänään vielä hoidettu.

Huolissaan kasviystävistään Melina kiiruhti puutarhaan ja alkoi pyydellä kasveiltaan anteeksi, niin kuin olisi jotenkin kaltoin niitä kohdellut. Mutta vaikka Melina ei heti aamun sarastuttua ollutkaan noussut hoitamaan puutarhaa, näytti se kukaistavan aivan yhtä hyvin kuin muinakin päivinä.

Mutta kuka kehtasikaan häiritä Melinan puutarhanhoito hetkeä? - Se oli Nick, Nick Toivo. Vaikka normaalisti tyttö olisi äkäisenä häiritsiälleen lyönyt luurin korvaan, jäi hän hyvinkin mielellään tällä kertaa juttelemaan tuon miekkosen kanssa.

Päivä oli totisesti hurahtanut ja vaikka Melina olisikin halunnut kutsua vieraita, ilta häämötti eikä hän enää ehtisi. Joten, Melina haki kitaransa ja rupesi rämpyttelemään omaksi ilokseen. Itseasiassa se ei ollut enää rämpyttelyä, tyttö oli totisesti kehittynyt ja osasi jo soittaa kohtuullisen hyvin.

Soitettuaan monta tuntia, tässäkin asiassa Melinan ajantaju totaalisesti vain katosi, tyttö huomasi mahansa kurnivan ja päätti kokeilla valmistaa uutta ruokalajia. Siitä tuli yllättävän hyvää ja Melina päättikin viedä sitä kokkauskilpailuun, teille Melina paljastaa mitä luultavimmin ruokalajin vasta viimehetkellä.

Vaikka jo aamulla oli siivottu, onnistui Melina sotkemaan lisää. Siivousta kuitenkin tärkeänä pitävä neitokainen päättikin siivota heti, "Parempi se on nyt tehdä kuin jättää aamuun" puuskutti tyttö hinkatessaan pöytää puhtaaksi.

Väsynyt neiti pulahti päivän jälkeen kylpyyn, hänellä oli tapana pohdiskella asioita kylvyssään. No, mikäpä sen rentouttavampi paikka olisikaan? Tällä kertaa Melinan mielessä tosin liikkui etupäässä yksi asia, arvaattekos mikä? No sen saatte nähdä seuraavassa osassa.