Kiitos taas todella paljon edellisen osan kommaajille, tosi mukavaa, että tällä on edes pari lukijaa. Ainiin, pahoitteluni kun on tämän osan kirjoittaminen vähän kestänyt, syyslomalla ei vaan inspannut :S Mutta tosiaan nyt neljänteen osaan, joka on lattean tylsä ->

Kului viikko jos toinenkin, pienessä sim-tyttösessä totisesti oli hoivattavaa. Vanhempien melkein kaikki aika uhraantui esikoiselle, mitä nyt Nick kävi töissä elantoa hankkimassa. Mutta kyllä he Amelietä rakastivat, rakastivat todella sydämistään. "Tuitui. Mitä äipän pienelle höpönassulle tänään kuuluu?" Luritteli Melina tytölleen aamutoimien toistuessa ties monettako kertaa.

Ihme kyllä, Melina oli vihdoin ehtinyt hoitaa puutarhaansa. Se vain tuppasi olemaan niin kovin iso, että sen hoitamiseen meni useimmiten kokonainen päivä. Yleensä nutturapäinen neitimme ei kuitenkaan ehtinyt Amelien vuoksi puutarhaansa hoitaa, kokoajan piti olla hoitamassa tai muuten vain hellimässä pienokaista. "Semmoista se elämä nyt vaan oli" tuppasi Melina tokaisemaan kiiruhtaessaan huoneesta toiseen.

Iltaisin Melina ja Nick viettivät usein yhteisiä illallisia. Ruoka oli yleensä tähteitä eilisen lounaasta, mutta eipä tuo paria haitannut; heillä oli sen verran kova nälkä. Tyttömme ei vieläkään ollut päättänyt mitä tekisi, Nick oli hänen ensinmäinen rakkautensa, mutta Rafael oli toisaalta kovin hurmaava miekkonen. Tätähän ei vieläkään Nick ollut huomannut, ihmetellyt vain miksi Melina hieman vältteli miestä.

Nickin lähdettyä eräänä aamuna kuntosalille päätti Melina tarttua luuriin ja kutsua paikalle, arvatkaapa vain kenet! Kuultuaan, että Rafael saapuisi tuossa tuokiossa huomasi Melina edustavan asustuksensa, alusvaatteet. Kiireisesti tyttö riensi vaatekaapille, jonka jälkeen vielä vessaan siistiytymään.

Ovikellon soidessa päätti Melina unohtaa hetkeksi tämän talouden; niin Nickin kuin pienen tyttönsäkkin. Pihalla odotteleva mies tarttui tyttöä vahvoilla käsillään ja suuteli tätä pehmeästi poskelle. "Huomenta kulta, miksikäs sinusta ei ole kuulunut mitään?" Rafael kysyi hymyillen lempeästi. "No, tuo pieni tyttönen on vienyt aika paljon aikaani" naureskeli Melina vinakten samalla lapsen syntyneen.

Tällä kertaa sen pidemmittä puheitta he siirtyivät kammarin puolelle. Melinasta tuntui kun tuo mies ei muuta haluaisikaan, "Välittääkö Rafael oikeasti minusta vain tämän takia?" Hän mietti. Samalla kaikki tuo alkoi tuntua niin väärältä, miksi hän tekikään näin? Hänellähän oli aivan mahtava mies ja mitä parhain perhe! Melina pomppasi ylös sängystä ja käski Rafaelin lähteä, hieman kummissaan mies lähtikin heti tytön käskettyä.

Toisaalla tästä kaikesta tietämätön miekkonen uiskenteli nauttien kuntosalin rauhallisuudesta. Melkein säikäyttäen miehen, paikalle oli saapunut pari stadionin johtajaa, he kehuivat Nickin kuntoa ja kehottivat häntä osallistumaan erilaisiin kuntohaasteisiin. "Miksipäs ei" tuumasi Nick ja otti haasteet hymysuin vastaan.

Saavuttuaan kotiin oli ilta jo pimentynyt, kaupungilla oli vähän vierähtänyt. Ensimmäisenä Nick riensi oman prinsessansa luo, hän ei vielä oikein luottanut Melinan taitoihin. Mutta toisaalta hän tiesi, että kyllä Melina osaisi Amelieta hoitaa, ainakin paremmin kuin hän itse.

Saatuaan Amelien nukkumaan Nick kiiruhti television ääreen, hän halusi treenata kuntoaan. Tänään saamansa kehut olivat saaneet miehen ryhdistäytymään, Nick todellakin uskoi olevansa hyvä. Melina sen sijaan keskittyi kehittämään kitarataitojaan, silläkin uhalla, että juuri nukahtanut tyttö heräisi kehdossaan. "Minä todella tahdon tulla karismaattiseksi kitarataituriksi!" Hän murahti tiukkaan sävyyn, kun Nick koitti kertoa, että Amelie nukkui jo.

Vapaa-päivän kunniaksi pari päätti testata jälleen sängyn rajoja. Melinaa kadutti päivän tapahtumat, hän tosiaan rakasti tätä miestä, mutta miksi hän ylipäätään oli sitten tehnyt niin? Hän koitti olla murehtimatta. Siitä huolimatta kysäisi miekkosemme ohimennen oliko tytöllä kaikki hyvin, arvaten Melina kertoi kaiken olevan niin kuin ennenkin.

Kiusallisen "keskustelun" jälkeen pari nukahti tyytyväisenä sylikkäin lämpimään sänkyyn. Pitkästä aikaa molemmat saivat nukkua samaan aikaan, yleensä Amelie nimittäin osasi pitää ainakin toisen vanhemmista hereillä. Ehkä esikoinen aisti, että vanhemmille olisi nyt annettava edes hetken omaa aikaa.

Heti seuraavana aamuna Melina tunti kummallista vetoa vessanpönttöä kohden. Pidätellessään uutta oksennusta Melina tuumaili olevansa raskaana, hänen mielessään pyöri myös kysymys: kumman miehen lapsi olisi? Hän päätti kuitenkin pitää asian vielä sisällään, eihän raskauskaan ollut vielä varmaa.

Hetken päästä myös Nick heräsi. Alkutöikseen miekkonen avasi tietokoneen ja ryhtyi pelaamaan lempi futispeliään, stressi oli alkanut hieman painaa päälle töissä ja siksi olikin tärkeää ottaa aamut rennosti. Yleensä Melina laittoikin miekkoselle aamupalan, kunhan oli ensin Amelien hoitanut.

Aamupalan jälkeen Nick sai ottaa parit juoksuaskeleetkin ehtiäkseen kimppakyytiin. Hän olisi paljon mielummin jäänyt kotiin, mutta toisaalta hän kyllä halusi menestyä urallaan ja olihan hän kyllä edistynytkin. Nick oli kyllä jo aamuyöstä kuullut kuinka Melina oli noussut ja juossut vessaan, juuri siksi hän olisikin halunnut varmistua asiasta kysymällä. Mutta minkäs tekee kun tulee töihin kiire?

Miehen lähdettyä jäi Melina hoitelemaan esikoista. Tyttö oli saanut varmasti ikuisia traumoja kuullessaan Rafaelin ja Melinan touhuista, tästä syystä Melina tunsikin itsensä hyvin huonoksi äidiksi. "Minun on tehtävä asialle jotain, ei tämä voi jatkua" hän ikään kuin selitteli sylissään lepäävälle tytölle.

Yhtäkkiä kesken Melinan keskustelujen ilmoitteli tyttönen kasvustaan, onneksi jääkaapista löytyi kakku. Äiti oli arvannut, että kyllä se kasvun aika pian saapuisi ja leiponut parisen päivää sitten herkullisen täytekakun. Sen suurempia pippaloita ei järjestetty, ei edes Nick päässyt töistä livahtamaan. Toisaalta Amelie ei varmasti kaivannut tämän "perhedraaman" keskelle yhtiäkään juhlia.

Ameliesta kuoriutui myös kanunis punapää, tässä nyt tämmöinen välikuva neitosesta. Vaikkakaan tästä ei kauheasti kasvoja näe, katsokaa kokonaisuutta siis.

Pian Amelien kasvamisen jälkeen aloitettiinkin uusien asioiden opettelu. Pottailu oli lista ykkönen, koska Melinaa ei miellyttänyt ajatus vaihtaa enää yhtiäkään likaisia vaippoja. Onneksi Amelie oli yhteistyöhaluinen ja opiskeli myös pottailua ahkerasti, olisi ollut vanhemmilla kiroamista jos tyttö ei potalle suostuisi.

Pottailun opettelemisen jälkeen neidit siirtyivät olohuoneeseen ja juuri kun Melina oli saanut Amelien laskettua maahan, hän tunsi kuinka hänen mahansa paisui aivain uusiin mittoihin. "Woou, olin oikeassa! Olen raskaana! Mutta miten Nick suhtautuu tähän? Ja ehdimmekö hoitaa kahta lasta?" Häsläsi Melina tajuttuaan tilanteen vakavuuden.

Melinalla oli kaksi tapaa rauhoittua: puutarhanhoito ja vaahtokylpy. Tällä kertaa hän päätti hoitaa puutarhaansa, nyt kun Ameliekin oli hieman omatoimisempi olisi tämä ehkä vielä mukavampikin vaihtoehto. Lisäksi hän näkisi kun Nick saapuisi kotiin ja voisi heti olla kertomassa raskaudestaan.

Sillä välin kun Melina koitti rauhoittua puutarhansa parissa, oli pieni tyttösemme kömpinyt hienoon lelulaatikkoonsa. Ehkäpä menossa oli hurjat merirosvoleikit, ehkäpä tuo mukava laatikko olikin upea alus, jolla tyttömme purjehti pitkin valtavaa merta ja ehkäpä hän odotti, että etelästä saapuisi muita merirosvoja, jotka tässä tapauksessa olisivat olleet varmasti vanhemmat. Mutta kuka tietää tuon pienen tiitiäisen ajatusmaailmasta.

Pian sieltä ovesta astelikin joku, nimittäin erittäin väsynyt isä Nick. Mies haukotteli ja katsoi pientä tyttöään. Iloisesti hän vilkutti veitikalle, joka oli kasvanut huimasti hänen ollessa töissä. Väsymyksestään huolimatta hän käveli tyttönsä luokse ja nosti tämän syliin ihastellen neitosen kauneutta.

Vihdoin pikkuprinsessamme sai myös opetella syömään ruokansa aivan itse! Vaikkakin se oli yleensä kovin sotkuista puuhaa, tunsi isä itsensä kovin ylpeäksi. "Ajatella, että Amelie on jo NOIN iso! Aivan juurihan me saavuimme sairaalasta pieni käärö sylissämme!" hän kummasteli katsellessaan tytön mässytystä.

Mutta vaikka pikkuisemme olikin jo niin taitava, oli vielä myös moni asia opittavana. Niin myös Nick sai opettaa Amelieta potan käytössä. Ihmeellistä kyllä, tyttö suostui opettelemaan pottailua paljon iloisemmalla ilmeellä äitinsä kanssa, vaikka muuten suhteet olivat paremmat isukkiin.

Vaikka Melina yleensä siivosikin talossa, olivat he sopineet, että potta tyhjennettäisiin heti käytön jälkeen. Joten joka tuota taitoa oli opettanut sai kuskata sisällön, nyrpein - tai vähemmän nyrpein ilmein, roskikseen. Nick tuntuikin olevan hyvin tunnollinen ja luotettava mies, hän nimittäin aina teki kaiken mitä oli luvannut.

Raskaan uroteon, potan tyhjennyksen, jälkeen oli Nickin mielestä vähintä, että hän sai pelata lempi futispeliään. Mies tosiaan rakasti futista, tai ainakin tuossa pelissä. Lisäksi stressiä oli taas kertynyt, yllätys, yllätys, töistä, joten hänen täytyi välillä koittaa rentoutuakkin.

Pelaamisen jälkeen pitkästä päivästä uupunut mies suunnisti kohti talon kahvinkeitintä. Vihdoin sille löytyi jonkinmoinen käyttötarkoitus! Nick päätti valita mahdollisimman erikoisen kahvin ja siirtyä hörppimään sitä olohuoneen puolelle.

Samalla saatuaan hieman lisäenergiaa kummalisesta banaanikahvista suuntasi Nick television luo ja läjäytti sen auki. "Mahtavaa, en olekkaan pitkään aikaan kuntoillut!" hän tuumasi, vaikka tosiasiassa Nick kuntoili hyvinkin usein verrattuna tavallisien simien urheilumäärään. Toisaalta halusihan miehemme tulla joku päivä kaupungin viehättävimmäksi miekkoseksi.

Sillä välin Melina jatkoi puuhastelujaan puutarhan parissa, niin kuin sanoin, siellä vierähti usein koko päivä. Toisaalta tyttö ei sittenkään ollut  valmis kohtaamaan Nickiä ja kertomaan raskaudestaan, mitä jos mies ei haluaisikaan enää yhtään lasta talouteen? Entä jos heillä ei olisi varaa, mitä sitten tehtiin? Tänään ei edes puutarhanhoito auttanut neitokaisemme levottomuuteen.

Tästä kaikesta tietämättömänä pieni punapäämme leikki sillä välin itsekseen leluilla. Amelie oli hyvin taiteellinen neitokainen ja rakastikin etenkin oman soittolautansa pimputtelemista, vaikkakin tällä kertaa tyttö oli keskittynyt lelupalikoiden mussuttelemiseen.

Kun Nick oli saanut "tarpeekseen" urheilusta päätti hän taas opettaa esikoiselle tärkeitä taitoja. Tällä kertaa vuorossa oli kävelyn oppiminen, joka tuntui olevan ainakin sata kertaa haastavampaa kuin pottailun oppiminen. Kuitenkin myös tämä taito alkoi painua tyttösemme mieleen pitkän harjoittelun jälkeen.

Väsyneenä Nick kömpi jo edeltä sänkyyn ja huikkasi vielä ulkona kökkivälle Melinalle, että laittaisi Amelien nukkumaan. Ja niinhän Melina laittoikin, ei hänelle olisi tullut mieleenkään jättää tyttöä yksin lattialle temmeltelemään. Mutta hän oli samalla myös tyytyväinen Nickiin, joka osoitti rakastavansa heidän pienokaista vähintään yhtä paljon kuin Melina itse.

Saatuaan Amelien kehtoon ja odotettuaan tarpeeksi pienokaisen nukahtamista, päätti Melina koittaa vielä yhtä rentoutumista auttavaa keinoa, kylpemistä. Mutta ei, kun ei. Melina ei vain saanut inhottavia asioita mielestään ja heti peseydyttyään puikkelehti nainen hiljaa Nickin viereen nukkumaan.

Seuraavana aamuna Nick oli taas ehtinyt lähteä töihin ennen Melinan heräämistä. "Hyvä vaan..." Tuumasi tyttö löntystäessään Amelien huoneeseen. Pieni tyttömmekin oli juuri heräillyt ja Melina saikin heti ryhtyä aamutoimiin. Myös eräs miekkonen tahtoi keskustella nutturapäisen neitimme kanssa, nimittäin Rafael. Melina valehteli, ettei mies voisi tulla nyt käymään, mutta jutella hän toki voisi. Hän ei vain halunnut nähdä tuota miestä enää hetkeäkään.

Hoidettuaan Amelien loppuun ja hyvästeltyään Rafaelin, Melina siirtyi katsomaan talon teeveetä. Sieltä sattui juuri tulemaan lastenohjelmia, mutta mikäpä siinä, ne nimittäin saivat Melinan päättämään, että kyllä hän olisi valmis vielä toiseenkin lapseen. Nyt kaikki riippui ainoastaan siitä miten Nick suhtautuisi asiaan.

Nickin palattua kotiin oli talossa entistä hiljempaa. Selvästi huonolla tuulella oleva miekkonen raivosi Melinalle, että hänen olisi nyt opiskeltava eikä hän ehtisi keskustella henkeviä. Melina lähtikin pikimmiten hieman säikähtäneenä miekkosen luota. Nickiä harmitti, ei hän halunnut olla vihainen, mutta töissä oli vaan kokoajan niin kovin rankkaa.

Opiskeltuaan tarpeeksi miekkosemme käpertyikin pehmeälle sohvalle ja sulki silmänsä. Talon täytti kevyt kuorsauksen ääni. Nick ei varmasti ollut koskaan ennen tuntenut itseään näin väsyneeksi, mutta toisaalta taas ei ollut mitään valittamista = elämä meni niin kuin pitikin.

Sillä aikaa kun Nick nukkui, päätti Melina koittaa uutta rauhoittumismetodia. Sitä hän todellakin tarvitsi, koska Nickin käytös ei vaikuttanut lupaavalta; jos mies oli muutenkin noin hapan, niin hän varmasti myös suuttuisi uudesta vaippahirviöstä! Toisaalta Melina luotti siihen, että mies rakastaisi niin Melinaa kuin heidän lapsiaankin. Mutta miten on tosiasiat? Hyväksyykö Nick uuden tulokkaan ja kuinka Melina jaksaa raskausajan? Entä tekeekö Melina lopullisen päätöksen? Se selviää seuraavassa osassa!